Kuudennen sukupolven mylläri Erkki Jalo.
Myllärisuvun historiaa
Myllärien tarina alkaa Anjalasta, jossa 1817 Eurassa syntynyt Gustaf Friman vihittiin myllärin lesken Maria Helena Hanssonin kanssa avioliitoon vuonna 1839. Myöhemmin hän toimi Kymin kartanolla myllärinä Kymissä.
Hänen pojastaan Karl Fredrikistä s. 1844 Kymissä, tuli mylläri isänsä jälkeen.
Karl Friman avioitui pyhtääläisen Fredrica Gesparsin kanssa ja he saivat 7 lasta. Heistä yksi oli Oskar Friman, hänestä kehittyi taitava myllyasiantuntija. Hän matkusteli Viron ja Saksan kautta Hollantiin, tutustuen suuriin kauppamyllyihin ja mm. tuulimyllytekniikkaan.Sitten hän meni Englantiin, jossa oppi mm. myllynkivien valamisen. Ennen Suomeen palaamistaan hän työskenteli Tukholmassa myllärinä. Oman myllynsä Oskar rakensi Virolahden Klamilaan 1905, se oli tuulimylly. Tämä Klamilan mylly siirrettiin meren rantaan, siitä tuli polttomoottori- ja vesivoima käyttöinen. 1913 hän myi myllynsä ja alkoi rakennella toimeksiannosta myllyjä ja sahalaitoksia kaakkoisessa Suomessa. Hän suunnitteli ja rakensi mm. Haminassa sijainneen tuulimyllyn 1919 nykyisellä sairaalanmäellä.
Karl Fredrikin tytär Alfhild avioitui Eerik Jalon kanssa vuonna 1901. Erik oli silloin Karhulan Puuhiomolla viilarina.
Karl Fredrik muutti Kymistä Vehkalahden Myllykylään Nikolai Aladinin omistamalle myllylle mylläriksi perheineen vuonna 1904. Eerik oppi myllärin ammattitaidon appiukoltaan. Karl Fredrik siirtyi mylläriksi Miehikkäkään 1913, kun Myllykylän mylly vaihtoi omistajaa ja Eerik Jalo perheineen rakensi omaan myllyn Myllykylään.
Mylläri Eerik Jalon perhe muutti Vehkalahdelta Kymiin vuonna 1915, kun mylly meni konkurssiin. Aloitus sattui katovuosiin ja toiminta loppui alkuunsa rahoitusvaikeuksiin.
Myllärin ammatti kuitenkin kiinnosti edelleen ja hän toimi myllärinä Savitaipaleella ja Nurmijärvellä. Täysin oppineena myllärinä hänet valittiin 40 hakijan joukosta Vpl Pyhäjärvelle vuonna 1923 Taubilan kartanon myllylle Pikojoen varteen. Sieltä Karl Fazer oli ostanut 1918 Taubilan kartanon ja halusi myllyynsä sähkögeneraattorit kartanon sähköistystä varten. Erik Jalo oli Nurmijärvellä Numlahden kartanon myllyssä ollessaan saanut kokemusta sähkön tuotannosta vesivoimageneraattoreilla.
Erik Jalo kuoli 1932 kurkkusyöpään ja hänen poikansa Uuno, Rauni ja Olli työskentelivät sen jälkeen mylläreinä Pikon myllyllä. Rauni oli opiskellut Helsingissä myllärin ammattiin vuonna 1931.
Rauni ja Olli toimivat talvisodan ajan komennettuina Pikon myllyllä. Talvisodan päätyttyä Rauni avioitui Pyhäjärvellä asuneen Emma Wellingin kanssa 1940. Sota-aikana perheeseen syntyi kaksi poikaa, Pertti 1941 ja Paavo vuotta myöhemmin. Sodan päättyessä syntyi vielä tytär Riitta-Sisko 1945. Raunin perhe oli silloin Lappeenrannassa ja Rauni jälleen myllärinä, Saimaan myllyssä.
Myllärin perhe alkoi etsiä vakituisempaa paikkaa elämälleen raskaan evakkotaipaleen jälkeen. Luumäellä oli uusi mylly ja sahalaitos, Uron mylly, johon tehtiin työsopimus 1947 Kalle Suurpään kanssa. Pian kuitenkin Vehkalahden kunnan isännät, jotka tiesivät Jalojen toiminnasta Myllykylän myllyssä ja olivat kuulleet toiminnasta Pikon myllyllä, halusivat Rauni Jalon mylläriksi Vehkalahden kunnan omistamaan myllyyn. Perhe siirtyikin Myllykylään, johon myllärille rakennettiin uusi asunto. Rauni Jalo työskenteli Myllykylässä vuoteen 1974, jolloin hän jäi eläkkeelle.
Raunin ja Emman vanhin poika Pertti avioitui 1962 Eeva Heikkilän kanssa. Perhe muutti Enäjärvelle 1964 jonne Pertti rakensi Enäjärven myllyn. 80- luvulle jauhettavaa riitti isäntien omista viljoista. Sitä kutsuttiin tullijauhatukseksi, kun isäntien omia viljoja jauhettiin.
Pertin ja Eevan poika Erkki opiskeli mylläriksi ja avioitui Terhi Ruokosen kanssa 1997. Sukupolven vaihdos tehtiin 1999. Toimintaa kehitettiin määrätietoisesti kunnes Enäjärven mylly tuhoutui rajussa tulipalossa helmikuisena pakkasyönä 2001.
Tämän jälkeen nuori mylläripariskunta oli valinnan edessä. Jättääkö sukupolvien työn ja elämäntavan taaksensa vai jatkaako edelleen myllärinä isiensä työtä? Vaihtoehtoja punnittuaan he päättivät jatkaa myllyalalla. Naapurikylässä Sippolan Liikkalassa sijaitsi hyvä myllyrakennus ja Liikkalan kyläläiset olivat valmiita myymään vuonna 1938 rakentamansa myllyrakennuksen Jalon perheelle.
Myllyssä tehtiin mittavat remontit. Vehnä- ja ruismylly rakennettiin uudestaan sekä viljan vastaanotto ja varastointitilat rakennettiin. Jauhokuljetuksia varten pystytettiin isot jauhosiilostot. Näin mylly saatiin vastaamaan nykyajan tarpeita. Myllyä on kehitetty jatkuvasti parantaen työolosuhteita ja asiakasläheisyyttä. On avattu jauhojen ja ryynien suoramyynti ja järjestetty vuosittain avointen ovien puuropäivä yleisölle.
